Twitter-live 5: Tekstiilivirtaselvitys ja EU:n tekstiilistrategia

Kuituus-podcastin kahdeksannen jakson jälkeen Twitterissä keskusteltiin tuoreesta Suomen tekstiilivirtaselvityksestä sekä EU:n tekstiilistrategiasta. Keskustelun voit lukea kokonaisuudessaan Twitteristä @kuituus ja #poistotekstiilistätuotteeksi!

Osallistujat:

• Henna Virkkunen, europarlamentaarikko
• Helena Dahlbo, SYKE
• Sofie Backman, Ulkoministeriö
• Helmi Körkkö, Business Finland
• Sini Ilmonen, Lounais-Suomen Jätehuolto
• Katri Valkokari, Value Biomat
• Melissa Kanerva, Combient Pure
• Satumaija Levon, Suomen tekstiili ja muoti
• Kirsi Niinimäki, Aalto-yliopisto
• Anna Garton, Lounais-Suomen Jätehuolto
• FINIX

Yhteenveto keskustelusta

Tekstiiliteollisuuteen liittyy useita systeemisiä haasteita, kuten luonnonvarojen kestämätön käyttö ja ilmastopäästöt. Mikäli kaikki tekstiilikuitu kiertäisi, emmekä käyttäisi neitseellisiä kuituja, olisi näitä haasteita mahdollista vähentää. Tekstiilien kiertotalous ei kuitenkaan suoraan esimerkiksi tarkoita, että myös ihmisoikeudet toteutuvat tuotantoketjussa. Toistaiseksi vain alle 1% tekstiileistä kiertää uusiksi kuiduiksi, joten tekstiilien kiertotalouteen on vielä matkaa. Kuituja ei nykyisellään pystytä myöskään kierrättämään loputtomiin, joten myös neitseelliselle kuidulle on tarvetta.

Tekstiilien kiertotalouden kehittämisessä ja tarvittavien toimenpiteiden suunnittelussa Suomen tekstiilivirtaselvitys on avuksi. Tekstiilivirtaselvitys tuo lisätietoa tekstiilivirtojen määristä, laadusta ja alkuperästä, mikä mahdollistaa Suomeen tarvittavien investointien suunnittelun tekstiilien kiertotaloussysteemin mahdollistamiseksi (jalostus, tuotanto, keräystavat ja -paikat, lajittelutarpeet) sekä etsimään oikeanlaisia hyödyntämisratkaisuja. Tekstiilien kulutuksen ja poistotekstiilien määrien säännöllinen seuranta auttaa myös asettamaan konkreettisia kierrätystavoitteita.

Tekstiiliteollisuuden toimintakenttä on globaali ja etenkin koronapandemia on nostanut tähän liittyvät haasteet esiin. Useat yritykset ovat myös kertoneet neitseellisten raaka-aineiden hintojen noususta. Paikallisemmalla tuotannolla sekä kierrätysraaka-aineiden hyödyntämisellä voidaan osalta turvata yrityksen toimintavarmuutta ja vähentää riippuvuutta tuonti raaka-aineista. Lisäksi uusilla bio- ja kierrätyskuiduilla ja niihin liittyvillä teknologioilla voitaisiin paitsi parantaa Suomen materiaaliomavaraisuutta ja varautua raaka-ainepulaan, myös luoda uutta liiketoimintaa Suomeen.

Kierrätetyn tekstiilikuidun markkinoiden luomisessa on nähtävissä samanlaisia haasteita kuin kierrätysmuovinkin kohdalla – alkuun haasteita on esimerkiksi laadun ja saatavuuden kanssa, kunnes tasapaino ja oikeat prosessit löytyvät. Tekstiilien kiertotaloutta voitaisiinkin edistää esimerkiksi velvoittamalla uusiin tuotteisiin tietty osa kierrätettyä ja kierrätettävää materiaalia. Myös positiiviset kannusteet yrityksille ovat tärkeitä, samoin kuin kuluttajille viestiminen kestävien kulutuspäätösten helpottamiseksi. Myös yhteistyötä, teknologia- ja prosessikehitystä, investointeja, tutkimusta sekä pilotteja tarvitaan.

Suomessa ollaan tekstiilien kiertotalouden etujoukoissa muihin maihin verrattuna. Suomessa on jo pitkään rakennettu tekstiilien kiertotalouden ympärille valtakunnallista yhteistyöverkostoa Telaketju-hankkeen tiimoilta. LSJH:n Anna Gartonin mukaan meillä jo toteutetaan käytännössä sitä, mistä muualla vielä puhutaan. Lisäksi Suomessa on useita edelläkävijäyrityksiä siirtymässä pilottivaiheesta massatuotantoon.

Tiivistelmät per kysymys

1. Miltä maailma näyttäisi, jos kaikki tekstiilikuitu kiertäisi emmekä käyttäisi neitseellisiä kuituja?

Keskustelijoiden mukaan tekstiiliteollisuuden systeemiset ongelmat (https://finix.aalto.fi/systemicchallenges/), kuten luonnonvarojen kestämätön käyttö ja ilmastopäästöt, pienenisivät. Tekstiilien kiertotalous ei kuitenkaan suoraan esimerkiksi tarkoita, että myös ihmisoikeudet toteutuvat tuotantoketjussa (https://www.maailma.net/uutiset/voisiko-vaatteita-valmistaa-ekologisesti-ja-ilman-ihmisten-riistoa-siihen-tahtaa-uusi). Keskustelussa tuotiin kuitenkin esille, että tällä hetkellä tekstiilikuitua ei pystytä loputtomiin kierrättää, joten myös neitseellisille kuiduille on tarvetta. Tekstiilien kiertotalouteen nähtiin vielä olevan pitkä matka – Suomen Tekstiili&Muoti ry:n Satumaija Levón huomauttikin, että alle 1% tekstiileistä kiertää tällä hetkellä uusiksi kuiduiksi. Kierrätettyyn kuituun siirtyminen nähtiin kuitenkin välttämättömänä.

2. Miten voimme hyödyntää Suomen tekstiilivirtaselvityksestä saatua tietoa?

Tekstiilivirtaselvitys nähtiin tarpeellisena tekstiilien kiertotalouden kehittämiseksi ja toimenpiteiden suunnittelemiseksi sekä tekstiilijätteen erilliskeräyksen järjestämiseksi vuodesta 2023 alkaen. Tekstiilivirtaselvitys tuo lisätietoa tekstiilivirtojen määristä, laadusta ja alkuperästä, mikä mahdollistaa Suomeen tarvittavien investointien suunnittelun (jalostus, tuotanto, keräystavat ja -paikat, lajittelutarpeet) sekä etsimään oikeanlaisia hyödyntämisratkaisuja. Tekstiilien kulutuksesta ja poistotekstiilien määristä ei toistaiseksi ole säännöllistä tilastointia. Säännöllisen seurannan myötä pystyttäisiin asettamaan esimerkiksi konkreettisia kierrätystavoitteita. Selvityksessä positiivista oli mm. se, että suomalaisten tekstiilien kulutus ei ollut kasvanut ja erilliskerättyjen poistotekstiilien määrä oli kasvanut. Kulutusta tulisi kuitenkin edelleen vähentää.

3. Miten vakava ongelma tuontiraaka-aineriippuvuus on EU:ssa ja sen tekstiilisektorilla? Miksi?

Esimerkiksi Kuituus-podcastissa raaka-aineiden hintojen on kerrottu nousseen ja etenkin korona on tuonut globaalin toimintakentät haasteet esille. Paikallisempi tuotanto sekä kierrätysraaka-aineiden hyödyntäminen nähtiin ratkaisuina toimintavarmuuden turvaamiseksi. Uusilla bio- ja kierrätyskuiduilla ja niihin liittyvillä teknologioilla voitaisiin paitsi parantaa Suomen materiaaliomavaraisuutta ja varautua raaka-ainepulaan, myös luoda uutta liiketoimintaa Suomeen.

4. Mitä voimme tekstiilialalla oppia muovien kierrätyksen parissa jo tehdystä työstä?

Teknisiä mahdollisuuksia sekä muovien että tekstiilien kierrätyksessä on LSJH:n Sini Ilmosen mukaan enemmän kuin markkinat vetävät. Kierrätysraaka-aineiden markkinoiden luominen onkin haastavaa, ja tukea tähän tarvitaan – erityisesti, kun raaka-aineet tulevat kotitalouksilta ja laatu on epätasaisempaa. Keskustelussa nousi esille mm. kierrätysraaka-aineen saatavuus. Aluksi siitä voi olla ylitarjontaa, sitten jopa pulaa, kunnes tasapaino löytyy. Toimintavarmuus ja luottamus ovatkin tärkeitä tekijöitä. Laadun varmistamiseksi tarvitaan oikeat lajitteluprosessit, jotta materiaalin arvo, käyttöaste ja lopullisen käyttötarkoituksen mukainen soveltuvuus on mahdollisimman hyvä. Sääntelyn ja rajoitusten lisäksi tarvitaan tukea ja kannustimia. Ratkaisuja on jo olemassa, mutta ne tulisi saada nopeasti myös laajaan käyttöön.

5. Millaisia keppejä tai porkkanoita kannattaisi testata tekstiilikiertotaloustavoitteiden nopeuttamiseksi? (kuluttajille, yrityksille, kunnille, valtioille jne)

Keskustelussa keskeiseksi nousi kierrätysraaka-aineiden käyttöön kannustaminen eri ohjauskeinoin, esimerkiksi velvoittamalla kierrätettyjen ja kierrätettävien raaka-aineiden käyttöä julkisissa hankinnoissa ja EU-tason vaatimuksia, joilla uusiin tuotteisiin pitää sisällyttää tietty prosenttiosuus kierrätettyä materiaalia. Sosiaaliset ja ympäristökustannukset tulisi sisällyttää raaka-aineen tai tuotteen hintaan. Yrityksiä tulisi kannustaa ekologisten materiaalien ja valmistusprosessien valintaan, mutta myös kuluttajia pitäisi tukea laadukkaiden ja kestävien tuotteiden valinnassa esimerkiksi viestinnän keinoin. Keskustelussa nostettiin myös esille tuotteiden pitkäikäisyys ja korjaamisen sekä laadun tekeminen kannattavaksi. Toistaiseksi haasteena on vielä kierrätettyjen materiaalien korkeampi hinta suhteessa neitseellisiin. Tämän kuitenkin odotetaan muuttuvan raaka-ainepulan myötä. Lainsäädännön lisäksi tarvitaan yhteistyötä, teknologia- ja prosessikehitystä, investointeja ja tutkimusta sekä pilotteja.

6. Mitkä ovat Suomen vahvuudet tekstiilien kiertotalouteen siirryttäessä? Olemmeko erilaisia kuin muut?

Suomen vahvuuksina nähtiin mm. digiosaaminen, jota on mahdollista hyödyntää esimerkiksi tekstiilien jäljittämisessä, perinnettä kuitujen jalostamisessa sekä huippudesign. Suomessa on jo pitkään rakentunut valtakunnallinen yhteistyö Telaketju-hankkeen tiimoilta. Yritysten luottamus ja avoimuus ovat tärkeitä tekijöitä onnistumisten kannalta. Keskustelijat pitivät Suomea etunoja-asemassa muihin verrattuna – meillä jo toteutetaan käytännössä sitä, mistä muualla vielä puhutaan. Lisäksi Suomessa on useita edelläkävijäyrityksiä siirtymässä pilottivaiheesta massatuotantoon. Kirsi Niinimäki Aalto-yliopistosta näki Suomen etuna myös pragmaattisen asenteen ja ongelmanratkaisukyvyn, sekä suomalaiset ”kierrättäjäkansana”.